tatuoitu Äiti.

Tunnustan.

Kuulun niihin bad-ass mammoihin kellä on tatuointeja!
Tatuointeja kritisoidaan vieläkin ja varsinkin isot tatuoinnit herättävät närkästystä ja hampaiden kiristystä. Okei,yleisesti käsitys tatuoinneista on löysentynyt mutta varsinkin vanhemmat ihmiset pitävät tiukkaan käsityksestä että tatuointeja on "vankilakundeilla ja rikollisilla".
En täytä itse kumpaakaan meriittiä mutta tatuointeja löytyy aika monta. Rakastan tatuointeja. Minulla on lukuisia ideoita mitä haluan seuraavaksi ja seuraavaksi..

Jotkut ystäväni kyselevät jokaisen uuden tatuoinnin jälkeen "etkö kyllästy noihin,eikö sua kaduta" "monta aiot vielä ottaa" ja saman vastauksen annan joka kerta "En tiedä". Toistaiseksi rakastan ja en kyllästy näihin mutta enhän mä voi tietää mitä ajattelen 50 vuoden jälkeen? Ehkä olen Martta-kerhon mummo ja poistatan ihoni. Tuskin kuitenkaan.
Olen halunnut tatuointeja siitä asti kun täytin 14 vuotta. Piti kuitenkin odottaa 18-vuoteen koska äitini oli vahvasti (ja on vieläkin) että tatuoinnit ovat turhia yms. No,täytin 18-vuotta ja sen jälkeen tatuointeja on tullut noin kaksi kertaa vuodessa.

Tämä aihe ei oikeastaan liity mitenkään lastenvaatteisiin mutta halusimpa kertoa teille jotain itsestäni.

...ja oikeastaan tämä tuli erityisesti mieleeni koska käyn ottamassa uuden,tänään ;)